“Kirja vastaa kaikkiin kysymyksiin, jotka liittyvät siementen keräämiseen, vaihtamiseen ja säilyttämiseen. Se neuvoo, mistä aloittaa ja miten osallistua maailmanlaajuisesti siementen suojelukampanjaan.” Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen – puutarhurin opas, Josie Jeffery, Nemo.
Teos esittelee siemenpankkeihin ja -kokoelmiin ja neuvotaan miten siemeniä kerätään, puhdistetaan, varastoidaan, kasvetetaan ja suojellaan. Kirjan loppuosassa on 50 kasvinluettelo tarkkoine neuvoineen, miten kyseisen kasvin kanssa kannattaa menetellä.
Tämä kirja sopii sinulle, jos olet valmis ottamaan seuraavan askeleen puutarhanhoidossa. Ostosiemenissä on oma helppoutensa, mutta niiden kanssa valikoima rajoittuu kaupan valikoimaan. Siemeniä itse keräämällä ja vaihtamalla niitä muiden harrastajien kanssa lajikevalikoima kasvaa räjähdysmäisesti.
Siemenvaihtotapaamisissa olen nähnyt muitakin teoksia aiheessa, niihin verrattuna tällä on yksi suuri etu: tämä kirja on suomeksi ja paljon ohuempi kuin jotkut vastaavat englanninkieliset teokset. Tästä syystä tämä kirja on siis helppo ja nopea lukea ja omaksua. Tämän lisäksi sen sisältämä tietomäärä riittää todella hyvin hommassa alkuun pääsyyn.
Siementen keräämisen hyödyt
Nykyisen maatalouden kehittymiseen on mennyt 10 000 vuotta ja sinä aikana on kehittynyt sekä varta vasten kehitetty joukko hyvin erilaisia lajikkeita. Nykyinen maatalous ei suosi lajikkeiden monimuotoisuutta entisessä määrin ja moni vanha lajike uhkaa kadota.
Siementen säästäminen ja kerääminen kuitenkin hidastavat tätä kehitystä. Tämä lisäksi kerääminen monipuolistaa ruokaa ja kerääjä ei muutaman siementen keräys/vaihtovuoden jälkeen ole riippuvainen kauppojen valikoimasta.
Kasvien monimuotoisuus myös tukee villieläinten ja hyönteisten monimuotoisuutta. Ruoan turvallisuus kasvaa paitsi kasvattamalla ruoka itse tai hankkimalla lähellä tuotettua ruokaa, myös pitämällä siementuotanto lähellä.
Kaiken lisäksi siementen vaihtaminen on mahtava keino tutustua muihin harrastajiin ja vaihtaa vinkkejä, neuvoja ja reseptejä. Samalla yhteisöllisyys kasvaa kuin huomaamatta.
Siementen keräämisen & vaihdon taloudellisuus
Siementen keräämisessä on myös taloudellinen puoli: omat siemenet kasvavat muun sadon mukana ja jos ne korjaa talteen ja käsittelee oikein, on seuraavaksi vuodeksi ilmaiset, oman maan siemenet.
Vielä suurempaan säästöön päästään siemeniä vaihtamalla. Jos 15 siementen vaihtajaa ottaa kukin kahdesta eri kasvista siemeniä vaihtoon, se on yhteensä 30 pussia siemeniä. Jos siemenpussi maksaa 2-10 €/kpl on säästö jopa 60-300 €.
Kesäkurpitsan siementen kerääminen
Aloitin siementen keräämisen keräämällä kesäkurpitsan siemeniä. Näin se tehdään kirjan oppien mukaan:
“Kerää siemenet n. 20 päivää sen jälkeen, kun kesäkurpitsat ovat kasvaneet täysikokoisiksi. Hedelmäliha ja siemenet kaavitaan hedelmien keskeltä, pestään ja seulotaan. siemeniä kuivataan merkityllä lautasella pari viikkoa, jonka jälkeen ne varastoidaan ilmatiiviiseen rasiaan.
Erityistarpeet: Käsin pölyttäminen, eristys 800 m
Siementen elinikä 6-10 vuotta
Kesäkurpitsan siemen on kostea siemen”
Kehäkukan siementen kerääminen
Me keräämme myös kehäkukan siemeniä ja kirja kertoo tarhakehäkukan siemenistä seuraavaasti:
“Anna kasvin siementen kypsyä kukkien lakastuttua. Pähkylät kehittyvät mykerön paikalle, jossa ne käpertyvät sisäänpäin kuin pienet raatelukynnet. Ensin siemenet ovat vihreitä, sitten ne muuttuvat vaaleanharmaiksi, teräviksi ja puumaisiksi. Nypi siemenet irti ja anna kuivua sanomalehden päällä. Anna levätä vielä viikon ajan. Säilö ilmatiiviiseen rasiaan.
Erityistarpeet: Pussitus, eristys 800 m
Siementen elinikä: 3 vuotta
Kehäkukansiemen on kuiva siemen”
Muutama siementen keräämiseen liittyvä termi
Käsin pölyttämisellä pyritään tuottamaan “puhtaita” siemeniä, joiden “vanhemmat” ovat tiedossa.
Kosteat siemenet kehittyvät kostean hedelmän sisällä, esimerkiksi munakoiso ja tomaatti. Kuivassa siemenkotelossa on mm. unikonsiemenet ja herneet eli ne ovat kuivia siemeniä.
Eristäminen tarkoittaa sitä, että pölytettäven kasvien välisen etäisyyden tulee olla riittävä, ettei toisen lajikkeen siitepölyä kulkeudu kukkiin. Riittävä etäisyys vaihtelee munakoison 15,5 m punajuuren 8 km:ään.
Kukkien pussittamista käytetään itsepölytteisillä kasveilla, kuten tomaatilla. Tällöin estetään hyönteisten pääsy kukkaan ja kukka pölytetään ravistelemalla. Hedelmien muodostuttua pussi poistetaan ja kasvi merkitään sellaiseksi, josta siemenet tullaan korjaamaan.
Tutustuin tähän kirjaan osallistuessani siemenvaihtotapahtumaan. Sain kirjan lainaan ja käytin sitä yhtenä lähdemateriaalina kirjoittaessani postauksen siemenvaihtotapahtuman järjestämisestä.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille sunnuntaipuutarhureista varautujiin.
Mikäli innostuit aiheesta ja et vielä omaa siemeniä, niin suosittelen niiden hankinta paikaksi Maatiaisen siemenvälitystä:
“Maatiainen välittää vanhojen kotimaisten viljelykasvien sekä luonnonkasvien siemeniä ja julkaisee vuosittain siemenluettelon, jossa esitellään myynnissä olevat siemenet ja sipulit. Valikoimissa on vanhoja maatiaislajikkeita, runsaasti luonnonkasveja ja ns. luonnonperennoja. Tarjolla on niin ruohovartisia kuin puuvartisiakin kasveja, hyöty- ja koristekasveja, perennoja ja yksivuotisia. Listalla on jonkin verran myös sellaisten uudempien lajien siemeniä, joita ei ole helposti saatavilla. Jäsenet saavat siemenet muita edullisemmin.”
Siementenvaihtotapaamisen järjestämisestä voit lukea lisää täältä.
The post Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen, Josie Jeffery appeared first on Tsajut.
